”Äiti miksi se täti sanoi että me kuollaan?”

Viikonloppu alkoi lasten kanssa hieman eri merkeissä kuin olin ajatellut. 

Kävin 8- ja 11-vuotiaiden kanssa Tyksin vieressä R-kioskilla ostamassa viikonlopuksi herkkuja. Lapset pyörivät hyllyjen välissä ja kiinnitin huomiota varsin aggressiiviseen sävyyn myyjälle tiuskivaan, noin 30-35-vuotiaaseen naiseen. Nainen osti paninia ja myyjän lämmittäessä sitä kyseenalaisti paperin tarpeen ja koki sen häneen itseensä kohdistuvana vainona jonkun (kenen?) taholta. Pienempi tyttäreni oli naisen lähellä ja yhtäkkiä hän sanoi lapselle: ”Sinäkin kuolet, kun valitset väärän miehen. Mieti tarkkaan.”

Lasta haluaisi suojella pelolta mahdollisimman pitkään.

Tulin täysin yllätetyksi kommentista. Tyttö kirmasi peloissaan helmoihini ja lohduttelin häntä. Kioskille tuli muita asiakkaita ja väistimme kauemmas ostosten kanssa. Olin kiukuissani lapseni pelottelusta mutta en halunnut haastaa riitaa, selitin lapsille hiljaa, että täti on varmasti sairas ja siksi käyttäytyy noin. Ei tarvitse pelätä, olette tässä äidin lähellä. 

Kiinnitin lasten huomion uudestaan namuihin ja aloimme valitsemaan niitä. Nainen jatkoi vainoharhaista kommentointiaan myyjälle, joka pyysi häntä lopettamaan. Muut asiakkaat koittivat olla provosoitumatta. Nainen kiinnitti uudestaan huomionsa lapsiini ja alkoi huudella heille, miten he tulevat kuolemaan ja heidän kannattaa miettiä sitä ja sitä ketä nu**ivat. 

Ärsytyskynnykseni talloutui kommenttien alle ja huusin vastaan, että lopeta, olen näiden lasten äiti enkä halua, että heille puhutaan noin. ”Et varmaan haluakaan!” nainen haastoi enkä osannut muuta kuin uhata soittavani poliisit ja aloin kaivaa puhelinta taskusta. Myyjä pyysi naista poistumaan ja hän lähti tehden rivoja eleitä ja kysellen ilkkuen mitä aion poliiseille sanoa hänen nimekseen. 

Ärrän myyjä on todella mukava ja hän pyyteli tilannetta vuolaasti anteeksi, vaikkei se missään nimessä ollut hänen hallittavissaan. Hän toimi erittäin hienosti, ei provosoitunut vaan pysyi asiakaspalvelijana loppuun saakka. Päivää ennen lomansa alkua sain kuulla, mahtaa tulla tarpeeseen! 

Omaan käytökseeni olin hieman rauhoituttuani pettynyt, minun olisi pitänyt osata kysyä mikä naisella on hätänä tai voisinko auttaa häntä. Paras osaamiseni ei ole mielenterveydessä, siihen reagointi ei tule selkärangasta, kun tilanne on yllättävä. Sen sijaan uhkasin poliisilla ja osan aikaa olin huomioimatta. 

Olen nähnyt sairaalassa työskennellessäni monenlaista sekavuustilaa ja siitä eittämättä oli kyse, sen verran leiskuvasti naisen silmät paloivat päässä. Toisaalta en tiedä oliko kyseessä mielenterveysongelmat vai huumeet vai molemmat. 

Lasten kanssa kävimme tilannetta pitkään läpi, pienemmän kanssa puhuin ihmisten sairaudesta ja vertasin psykoosia sydänkohtaukseen, sillä sen vertauksen ja avuntarpeen hän ymmärsi. Isomman kanssa puhuin myös huumeista ja siitä, miten arvaamatonta käytöstä ne voivat aiheuttaa ja miten silloin on parempi vain väistää. 

Toivottavasti nainen saa apua. Toivottavasti lapseni Mitä tein viikonloppuna -aine ei käsittele pelkästään tätä tapausta.

Jos nyt jotain hyvää tästä haen, sain kimmokkeen perehtyä tarkemmin mielenterveyden kriisityöhön ja huumetilanteeseen Turussa. Jotain voi selkeästi parantaa.

Kesävaalit

Oikeusministeriö päätti tänään kuntavaalien siirtämisestä kesäkuulle. Mielestäni päätös on ainoa oikea tällä hetkellä käytettävissä olevalla tiedolla. Politiikka on alisteinen terveydelle ja laajat altistumisen vuoksi käytössä olevat eristykset ovat myös uhka demokratian toteutumiselle. 

Toivotaan, että koronatilanne ja rajoitukset helpottavat kesäkuulle käydessä. Yksittäiselle ehdokkaalle tilanne on sekava, sillä aikaa ja rahaa on budjetoitu alkuperäistä ajankohtaa ajatellen. Mutta sellaista se elämä osaa olla, yllättävää. 

Terveydenhuolto on tällä hetkellä hirvittävässä paineessa. Turkuun etsitään koronajäljittäjiä tuntityöhön, sillä omat työntekijät eivät enää pysty selviytymään työkuormasta. Suuri osa sairastaa kotonaan mutta myös heihin terveydenhuolto on yhteydessä, ettei tilanne pääse äkisti kotona pahenemaan. Samaan aikaan viedään läpi monimutkaisia rokotusjärjestelyjä, sairaaloissa pidetään yllä eristyspaikkoja ja useita koronatutkimuksia ja tietenkin hoitoa saavat edelleen kaikki muita sairauksia sairastavat. 

Kyllä, päätös siirrosta on oikea sekä terveydenhuollon että demokratian kannalta. Yksittäisen ehdokkaan vastoinkäymiset tai puoluepolitikointi eivät ole tässä merkittäviä seikkoja. 

Hyvinvointirahaa tarjolla!

Kunnille on tarjolla vuoden 2023 alusta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen valtionosuuden lisäosa. Rahaa tulee sen mukaan, miten aktiivisesti kunnat toimivat asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi myös soteuudistuksen jälkeen. Tulevalla valtuustokaudella tehtävä työ tulee siis vaikuttamaan suoraan rahoitukseen. 

Tätä lisäosaa, eli niin sanottua HYTE-kerrointa mitataan joka kunnalle samoilla, kunnan toimintaa kuvaavilla indikaattoreilla. Muutoksesta parempaan suuntaan palkitaan suuremmalla rahoituksella. Eli paremmin voiva kunta, enemmän rahaa! Mahtavaa, eikö? 

Prosessi-indikaattorit kertovat millaista kunnan terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen työ on. Nämä on nyt asetettu peruskouluille, liikunnalle ja kuntajohdolle. Kiintoisia ovat myös tulosindikaattorit, joilla seurataan millaisia muutoksia kunnan asukkaiden terveydessa ja hyvinvoinnissa on tapahtunut kahden vuoden kuluessa. Indikaattorit eivät ole pysyviä, jotta muutosta saadaan aikaan laaja-alaisesti.

Hyte-kerroin pähkinänkuoressa. Kuva THL.

Tykkään tästä mallista! Ei pakko vaan kannustin ja indikaattorit on asetettu siten, että niihin on todella mahdollista tehdä muutoksia. Edustettuina ovat eri ikäryhmät ja kunnat ovat keskenään samalla viivalla. 

Oi kunpa vain ehdolla olisi joku terveyden edistämisen ammattilainen, joka tarttuu tähän kuin sika limppuun. Eikun onhan. Minä.

Lisätietoa löytyy THL:n sivuilta ja indikaattoreista Sotkanetistä.

Minun kirkkoni

Myönnetään heti, olen tapakristitty. Kuulun kirkkoon, koska minut on siihen kastettu, enkä ole kokenut kirkkoon kuulumista haitalliseksi. Suhteeni uskontoon on lähinnä kulttuurinen, rakentunut juhlapyhien ja pyhäkoulun kertomusten kautta. Miksi sitten en ole eronnut kirkosta?

Kirkollisveron vuoksi, haluan sen maksamalla osoittaa tukeni kirkolle. Hassua sinänsä, useille se on juuri syy erota. Minä näen kirkon työn tukevan juuri niitä asioita, joita kannatan. Kun elämässä kohtaa kriisi, kenen kanssa voit siitä keskustella? Mistä apua perheen pysymiseksi koossa? Jos sinulla on päihdeongelma, kuka kohtaa tasavertaisena? Mihin voi ottaa yhteyttä jos ruoka ei riitä?

Seurakunnalta saa ruoka-apua, keskusteluapua, perheneuvontaa ja matalan kynnyksen tukea elämää kuormittavissa tilanteissa. Arvostan tätä suunnattoman paljon.

Turun piista Mari Leppänen. Kuva Ylen artikkelista, Roni Lehti / Lehtikuva

Tänään virkaansa vihittiin Turun uusi piispa Mari Leppänen. Ensimmäistä kertaa Turun arkkihiippakunnassa piispaksi valittiin nainen. Hän sai piispanvaalissa noin sata ääntä enemmän kuin aiempi piispa, Jouni Lehikoinen. Toivotan Mari Leppäselle onnea tehtäväänsä ja näen hänen tavallaan, että kirkko edistää yhdenvertaisuutta ja on yhdenvertaisena ohikatsottujen rinnalla.

Työ tekijäänsä kiittää

..vai kiittääkö? Sairaanhoitajana olen seurannut tiiviisti keskustelua hoitoalan työoloista ja hoitajapulasta mm. kotihoidossa. Tätä kirjoitettaessa Kuntarekryssä oli avoinna 54 sairaanhoitajan ja 37 lähihoitajan paikkaa Turussa.

Terveydenhuolto on mitä suurimmassa määrin tuottavaa, ilman sitä ihmiset eivät toipuisi takaisin työkykyiseksi tai pystyisi asumaan yhtä pitkään kotona Tämä tulos, hoidon vaikuttavuus on erittäin hankalasti mitattavissa. Ei voida tehdä kaksoissokkoutettua tutkimusta, jossa puolet potilaista jätettäisiin arvalla ilman hoitoa ja seurattaisiin millaiset vaikutukset sillä on yksilöön, perheeseen ja yhteiskuntaan.

Terveydenhuollossa tasapainoillaan tutkitusti vaikuttavan hoidon ja sen aiheuttamien kustannusten ristipaineessa. Julkisella terveydenhuollolla on velvollisuus käyttää vaikuttavia menetelmiä. Esimerkiksi vaikuttavaksi todettu, elintapamuutoksiin motivoiva ohjaus voisi vähentää potilaiden sairastumista mutta mikä organisaatio ja henkilöstöryhmä sen toteuttaa, millä ajalla ja mitä se saa maksaa? Tulos ei näy välittömästi ohjausta toteuttavassa organisaatiossa.

Niin miten tämä niihin avoimiin työpaikkoihin liittyy?

Terveydenhuoltoa on pyritty tehostamaan ottamalla käyttöön uusia hoitoja, lisäämällä tehtäviä ja vähentämällä välittömiä kustannuksia. Samanaikaisesti julkiselle puolelle ohjautuvat myös monisairaimmat ja vaativinta hoitoa tarvitsevat. Työ on muuttunut vaativammaksi ja raskaammaksi mutta työn tekemisen mahdollisuudet eivät ole muuttuneet samaa tahtia. Meillä on edelleen yksi palkka samasta työstä, suoritti sen miten hyvin (tai huonosti) tahansa. Palkka määräytyy nimikkeen, ei osaamisen mukaan. Hoitajan mahdollisuudet suunnitella työtään tai vaikuttaa sen suorittamiseen ovat keskimäärin hyvin vähäiset. Perinteisesti hoitajan työn etu on ollut sen jääminen työpaikalle mutta tämäkin on muuttunut, sijaistilanteen ollessa hankala vapaa-ajalle tulee soittoja ja whatsapp-viestejä, joissa ehdotetaan lisävuoroja tai vuoronvaihtoja.

Olen odotellut tämänkaltaista työpaikkailmoitusta: ”Hei sinä terveysalan ammattilainen, tule meille töihin! Meille olet yhtiön tärkein voimavara ja käyntikortti asiakkaille. Kun sinä voit hyvin, myös asiakkaat saavat hyvää hoitoa. Työn prosessit on laadittu moniammatillisesti sujuviksi ja seuraamme ja kehitämme niitä jatkuvasti.

Luotamme työntekijöidemme ammattitaitoon mutta kukaan ei odota sinun osaavan kaikkea heti. Alkuun saat laajan perehdytyksen mentoriltasi ja hän pysyy myöhemminkin tukenasi. Haluamme tuntea työntekijämme ja tarjota sinulle mahdollisuuden kehittyä. Osaamisen kehittäminen näkyy sekä työtehtävissä että palkkauksessa.”

Soteuudistuksen pitäisi tuoda muutos palveluiden saatavuuteen ja järjestämiseen. Pidän tärkeänä, että muutosta tulee myös osaavan henkilökunnan hyvinvoinnista huolehtimiseen, sillä ilman heitä ei ole myöskään hoitoa ja hoivaa.

Onko asuinalueesi turvallinen?

Pihasta on mystisesti kadonnut kaikenlaista. Moottorisaha, tikkaat, työkaluja ynnä muuta sinänsä pientä. Moottorisaha löytyi Tori.fi -palvelusta myynnistä ja samalla realisoitui että meillä asioivat muutkin kuin talon asukkaat.

Elämme kahden asuinalueen välillä asuen yhdessä ja remontoiden toisessa. Remontti etenee muun elämän ohella, joten vaikka paikalla ollaan päivittäin, siellä ei vietetä aikaa 24/7. Näin saimme omakohtaisesti tutustua ikävään piirteeseen avoimessa ja luottavaisessa yhteiskunnassa, varkauksiin.

Paransimme hieman valvontaa ja kävi ilmi, että tontilla asioitiin kummallisiin aikoihin, kuten aamukuudelta sunnuntaina. Pihassa on helppo pyörähtää ja katsoa löytyykö jotain mukaan otettavaa ja helposti realisoitavaa omaisuutta. Mainittakoon, että kävijät olivat kaikki kantasuomalaisia.

Mikä sitten neuvoksi? Vahingosta viisastuu ja turvajärjestelyjä oli pakko parantaa. Emme ole rikkaita ja omaan pihaan tunkeutuminen tuntuu loukkaavalta. En silti näe itseäni rakentamassa muuria tai vallihautaa talon ympärille, enemmän ilmiö sai pohtimaan ketä varkaat ovat ja miksi näin toimitaan.

Kaikki ei voi olla hyvin sillä yksilöllä, joka etsii toisten pihoilta vietävää. Tällainen yksityisyritteliäisyys ei ole riskitöntä vaan työlästä ja yleisesti tuomittua. Ei varsinaisesti kenenkään lapsuuden haaveammatti.

Tästä ajatus johtaa ilmiön taustamekanismeihin. Syrjäytyminen, näköalattomuus, köyhyys, koulutus- tai työpaikan puuttuminen, päihdeongelmat, vanhempien tuen vähyys ja tämän kaltaiset vaikeasti lähestyttävät, laajat ongelmavyyhdit ovat niitä, joihin haluan vaikuttaa. Taustatekijöihin vaikuttaminen on hidasta mutta välttämätöntä. Ja pidemmälle katsoen tehokkaampaa kuin yksittäisen varkaan torjuminen.

Varhaiskasvatuksen ja perusopetuksen on saatava resursseja ongelmien ennaltaehkäisyyn, kouluihin tarvitaan enemmän koulunkäyntiavustajia, terveydenhoitajia ja psykologeja. Tuntemani varhaiskasvattajat ja opettajat ovat rautaisia ammattilaisia, joiden viesti on hämmästyttävän sama työpaikasta riippumatta; lapset tarvitsevat enemmän tukea kuin heillä on antaa. Ihmistyössä tarvitaan ihmisiä, eikä lapsen kohtaamista voi automatisoida. Ilmiö on täysin sama kuin terveydenhuollossa, jossa potilaiden ongelmat ovat yhä moninaisempia. Yksi ihminen ei veny määräänsä enempää.

Jokaisella lapsella tulisi olla mahdollisuus harrastaa ja suunnata energiaansa positiivisesti. Kannatan lämpimästi koulujen suunnittelemista hyvinvointikeskuksiksi. Harrastukset on helpompi tuoda kouluun kuin lapset kerätä toisaalle harrastuksiin. Koulu on turvallinen ja tuttu paikka, jonka merkityksen yhteisössä huomaa vasta sitten kun se ei toimi. Toisen asteen ilmainen koulutus jatkaa samaa linjaa pidemmälle estäen syrjäytymistä.

Ruohonjuuritason valinnat tuottavat pitkän ketjun päässä tekoja. Uskon vahvasti, että lapsiin ja nuoriin sijoittaminen on tärkeintä mitä voimme tehdä. Minä haluan pitää asuinalueeni Itäharjun ja Hannunniitun sekä koko Turun turvallisena tulevaisuudessakin.

Toinen vuosi suojautumista?

COVID-19 rokotuslagenula kädessä.
Rokote on herättänyt intohimoja puolesta ja vastaan.

Koronarokotukset päästiin jo joulun ja uudenvuoden välipäivinä aloittamaan Turussa. Tämä on todella hienoa!

Rokotteen saavat ensimmäiseksi koronapotilaiden kanssa työskentelevät, jotta terveydenhuolto pysyy toimintakykyisenä. Seuraavaksi tulevat luonnollisesti riskiryhmät. Tyks on rokottanut jo 1000 henkilöstön jäsentä ja Turun kaupunki totta kai omaa henkilöstöään.

Iltapäivälehdet ovat uutisoineet rokottamisen hitaudesta mutta huomioiden rokottamisen vaatimat ajanvaraukset, kylmäketjun katkeamattomuuden, osastojen henkilökunnan vaiheittaisen rokottamisen mahdollisten rokotuskomplikaatioiden aiheuttaman potilashoidon haitan minimoimiseksi ja vuorotyön aiheuttamat haasteet, rokottaminen on mielestäni edennyt erittäin hyvin Turun alueella.

Rokotteiden saantijärjestys on jaettu valtakunnallisesti 11 ryhmään ja odottelen perheeni kanssa pahnan pohjimmaisena vuoroani saada rokote ilmeisesti vuoden 2021 lopulla. Suojautumiselle ja turvaväleille on siis tarvetta vielä pitkään.

Oman elämän rajoitukset on helppo sietää, sympatiani ovat ehdottomasti niiden puolella jotka eivät työnsä puitteissa pysty rajoittamaan kontakteja tai liikkumista. Heidän ja riskiryhmien vuoksi jaksan käyttää maskia, liikkua mahdollisimman vähän väkijoukoissa ja välttää tarpeettomia kontakteja. Pysykää turvassa. <3

103-vuotias Suomi

Tämän vuoden itsenäisyyspäivä on poikkeuksellinen. Emme pääse tapaamaan läheisiä, emme voi liikkua vapaasti, emme voi osallistua kuten ennen. Nämä ovat silti rauhanajan rajoitustoimenpiteitä ja aiheuttamastaan epämukavuudesta huolimatta kestettävissä.

Talvisodan alkamisesta tuli noin viikko sitten kuluneeksi 81 vuotta. Vapaan ja itsenäisen maamme puolesta moni kuoli tai antoi terveytensä. Tuota uhrausta on vaikea käsittää rauhan aikana syntyneenä ja kasvaneena.

Nyt tarvitaan pandemiaohjeistuksen noudattamista ja omaehtoista liikkumisen vähentämistä. Yhteisen turvallisuutemme puolesta se on vähintä mitä voin omalta osaltani tehdä. Pidetään huolta toisistamme.

Hyvää ja turvallista itsenäisyyspäivää!

Ne pienet teot

Ihailen valtavasti järjestötyötä! Ajatelkaa, tärkeäksi kokemansa asian eteen työskentelyä vapaaehtoisesti. Yhteisen hyvän ja muiden hyvän vuoksi, ei siksi että saisi itse kannuksia tai suoraa hyötyä.

Tutustuin järjestöihin sairaanhoitajan työn kautta. Vapaaehtoisia vanhainkodeissa tuomassa iloa arkeen, potilasjärjestöjä tarjoamassa vertaistukea, heikommassa asemassa olevien eteen tehtyä ruokakassien jakoa.

Väitän että jokainen haluaa olla mukana auttamassa toista. Sykähdytti, kun omassa somessa tuli vastaan tuttavani, varsin karskin, viisikymppisen miehen ehdotus, että hänen somepiirinsä voisi jokainen tukea Operaatio Ruokakassia pienellä summalla.

Minä, kun joku ehdottaa jotain upeaa.

Olin niin mukana, välittömästi! Samalla vähän hävetti. En ole säännöllisesti mukana järjestötoiminnassa kuin muutamia jäsenmaksuja maksamalla ja tempauksiin osallistumalla. Toisaalta tästä voi parantaa ja jokaisen pienikin osallisuus on parempi kuin ei mitään. Yritän parantaa, vinkkaa jos Sinulla on jokin hyvä idea. Olen herkkä osallistumaan. 🙂

Joulupostia

Joulukortit ovat jääneet viime jouluina postittamatta. Pitkälti syynä on ollut sähköisten tervehdysten yleistyminen. Nyt ajattelin nostaa korttiperinteen jälleen kunniaan, syynä COVID-19. Moni asumispalveluiden parissa asuva on eristyksissä, omaksi turvakseen. Elinpiirin kapeutuminen ja sosiaalinen eristäytyneisyys voi käydä raskaaksi.

Turussakin on meneillään ihana kampanja, Joulupostia ikäihmiselle. Sen takana on vapaaehtoisjärjestö Siskot ja Simot. Pienellä muistamisella ja välittämisellä voi olla iso merkitys jaksamiselle. Kortteja voi viedä keräyspisteeseen, mm. kirjastoihin ja Skanssin monitoriin 11.12. saakka.

Joulukortteja valmiina keräykseen.

Kortti ei tietenkään ratkaise yksinäisyyttä. Uskon silti arjen pieniin, hyviin tekoihin. Vapaaehtoisjärjestöt tekevät korvaamattoman arvokasta työtä lähellä jäseniään. Usein niillä on viranomaistahoja parempi kosketus ihmisten tarpeisiin ja notkeampi tapa toimia. Kannatan lämpimästi kaupungin ja järjestöjen yhteistyötä!

Oma tapani toimia on ollut osallistuminen rahallisesti ja nimettömästi keräyksiin, sekä jäsenenä SPR:n ja Pelastakaa Lapset ry:n toimintaan. Jokainen voi joutua vaikeuksiin, jolloin apua tarvitaan.