Viikonloppu alkoi lasten kanssa hieman eri merkeissä kuin olin ajatellut.
Kävin 8- ja 11-vuotiaiden kanssa Tyksin vieressä R-kioskilla ostamassa viikonlopuksi herkkuja. Lapset pyörivät hyllyjen välissä ja kiinnitin huomiota varsin aggressiiviseen sävyyn myyjälle tiuskivaan, noin 30-35-vuotiaaseen naiseen. Nainen osti paninia ja myyjän lämmittäessä sitä kyseenalaisti paperin tarpeen ja koki sen häneen itseensä kohdistuvana vainona jonkun (kenen?) taholta. Pienempi tyttäreni oli naisen lähellä ja yhtäkkiä hän sanoi lapselle: ”Sinäkin kuolet, kun valitset väärän miehen. Mieti tarkkaan.”
Tulin täysin yllätetyksi kommentista. Tyttö kirmasi peloissaan helmoihini ja lohduttelin häntä. Kioskille tuli muita asiakkaita ja väistimme kauemmas ostosten kanssa. Olin kiukuissani lapseni pelottelusta mutta en halunnut haastaa riitaa, selitin lapsille hiljaa, että täti on varmasti sairas ja siksi käyttäytyy noin. Ei tarvitse pelätä, olette tässä äidin lähellä.
Kiinnitin lasten huomion uudestaan namuihin ja aloimme valitsemaan niitä. Nainen jatkoi vainoharhaista kommentointiaan myyjälle, joka pyysi häntä lopettamaan. Muut asiakkaat koittivat olla provosoitumatta. Nainen kiinnitti uudestaan huomionsa lapsiini ja alkoi huudella heille, miten he tulevat kuolemaan ja heidän kannattaa miettiä sitä ja sitä ketä nu**ivat.
Ärsytyskynnykseni talloutui kommenttien alle ja huusin vastaan, että lopeta, olen näiden lasten äiti enkä halua, että heille puhutaan noin. ”Et varmaan haluakaan!” nainen haastoi enkä osannut muuta kuin uhata soittavani poliisit ja aloin kaivaa puhelinta taskusta. Myyjä pyysi naista poistumaan ja hän lähti tehden rivoja eleitä ja kysellen ilkkuen mitä aion poliiseille sanoa hänen nimekseen.
Ärrän myyjä on todella mukava ja hän pyyteli tilannetta vuolaasti anteeksi, vaikkei se missään nimessä ollut hänen hallittavissaan. Hän toimi erittäin hienosti, ei provosoitunut vaan pysyi asiakaspalvelijana loppuun saakka. Päivää ennen lomansa alkua sain kuulla, mahtaa tulla tarpeeseen!
Omaan käytökseeni olin hieman rauhoituttuani pettynyt, minun olisi pitänyt osata kysyä mikä naisella on hätänä tai voisinko auttaa häntä. Paras osaamiseni ei ole mielenterveydessä, siihen reagointi ei tule selkärangasta, kun tilanne on yllättävä. Sen sijaan uhkasin poliisilla ja osan aikaa olin huomioimatta.
Olen nähnyt sairaalassa työskennellessäni monenlaista sekavuustilaa ja siitä eittämättä oli kyse, sen verran leiskuvasti naisen silmät paloivat päässä. Toisaalta en tiedä oliko kyseessä mielenterveysongelmat vai huumeet vai molemmat.
Lasten kanssa kävimme tilannetta pitkään läpi, pienemmän kanssa puhuin ihmisten sairaudesta ja vertasin psykoosia sydänkohtaukseen, sillä sen vertauksen ja avuntarpeen hän ymmärsi. Isomman kanssa puhuin myös huumeista ja siitä, miten arvaamatonta käytöstä ne voivat aiheuttaa ja miten silloin on parempi vain väistää.
Toivottavasti nainen saa apua. Toivottavasti lapseni Mitä tein viikonloppuna -aine ei käsittele pelkästään tätä tapausta.
Jos nyt jotain hyvää tästä haen, sain kimmokkeen perehtyä tarkemmin mielenterveyden kriisityöhön ja huumetilanteeseen Turussa. Jotain voi selkeästi parantaa.
